Yhdistyksen toimintaa vuosikymmenittäin vuodesta 1922 :

1920   

Koululaisten kerhoja, pyhäkoulutoimintaa, kesätoimintaa ja   vaatekeräyksiä kaupungin varattomille lapsille.

1930   

Äiti-lapsi -koti ja seimi yksinäisille äideille, vaatekeräyksiä ja muuta aineellista tukea lapsille ja

nuorille.

1940   

4 h-kerhot, kesäsiirtolat, sotakummitoiminta, Mikonkadun päiväkoti opiskelijoiden lapsille.

1950   

Nuorisokoti, kesäsiirtolat, kursseja ja kasvatuskerhoja lasten vanhemmille, päiväkotitoimintaa,

nuorisokoti.

1960   

Lastenhoito- ja kasvatuskursseja, kesäsiirtola Rauhala, oppikoululasten hammashuolto.

1970   

Sairastuneen lapsen hoitorengas, Sophie Mannerheim -seimi.

1980   

Päiväkotien erikoistuminen taidekasvatukseen. Nuorisokodin erikoistuminen päihdeongelmaisissa

perheissä kasvaneiden nuorten kasvattamiseen.

1990   

Yksityisiä taidekerhoja, taidetoimintaan erikoistunutta koulutusta kunnan päivähoitohenkilöstölle

päiväkoti Sohvilassa. Korallin ja Näktergalenin päiväkodit Toiselle linjalle, ryhmiä Nuorisokodin nuorille ja vanhemmille.

2000   

Koralli ja Näktergalen lakkautetaan 2003 kesällä. Marjaniemen nuorisokoti Marjis perustetaan 2004. 

2006   

Päiväkodit Sohvila ja Wilhola osallistuvat yksityisten päivähoitopalvelujen kilpailutukseen. Tuloksena syntyvät kolmivuotiset sopimukset Helsingin kaupungin kanssa. Sopimukset alkavat elokuussa 2007.

HISTORIIKKI:

1. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Helsingin yhdistys ry:n perustaminen è

2. Äiti-lapsi-koti è

3. Päiväkoti Wilhola è

4. Sophie Mannerheim päiväkoti è

5. Päiväkodit Koralli ja Näktergalenè

6. Korkeavuorenkadun Nuorisokoti Korkkisè

7. Marjaniemen Nuorisokoti Marjisè

1. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Helsingin yhdistys ry:n perustaminen é 

Mannerheimin Lastensuojeluliitto perustettiin vuonna 1920.  Helsinkiläiset liittyivät aluksi suoraan keskusjärjestön jäseniksi.  Kun keskusliiton säännöt vuonna 1922 hyväksyttiin, edellytettiin henkilöjäsenten liittyvän paikallisosastoihin, jotka puolestaan olivat keskusjärjestön jäseniä.  Mannerheimin Lastensuojeluliiton Helsingin osasto ry perustettiin 31 päivänä lokakuuta 1922.  Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tohtori B H Päivänsalo.  Osastossa oli alkuvuosina jäseniä lähes 1000, näiden joukossa kenraali CGE Mannerheim ja hänen sisarensa ylihoitaja Sophie Mannerheim sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Erik Mandelin.  Toiminta rahoitettiin jäsenmaksuilla, lahjoituksina saaduilla varoilla sekä järjestämällä arpajaisia ja myyjäisiä. 

Osasto keskittyi aluksi ylläpitämään kouluikäisten lasten kerhoja.  Näiden tarkoituksena oli järjestää työläiskaupunginosien nuorille kehittävää toimintaa ja saada heidät pois kaduilta.  Toimintavuosien 1922-1929 aikana yhteensä 2000 lasta ja nuorta osallistui osaston kerhotoimintaan.  Osastolla oli Helsingin kaupungin alueella hallinnassaan kasvitarhoja, joissa kerholaiset saattoivat harrastaa pienimuotoista viljelytoimintaa.  Osasto järjesti myös urheilukilpailuja ja pyhäkouluja  sekä vaatekeräyksiä vähävaraisille perheille. Lastenlinnan sairaalasta käsin jaettiin vauvaperheille vaatekiertokoreja, jotka olivat nykyisen äitiyspakkauksen edeltäjiä.

Helsingin osasto perusti sotakummivaliokunnan vuonna 1940 avustamaan sodassa isänsä menettäneitä lapsia.  Valiokunta toimi aina vuoteen 1961 saakka ja avusti tuona aikana yli 2200 lasta ja nuorta.  Jaetuista varoista suurin osa tuli Liiton Marsalkan rahastosta, mutta varoja kertyi myös lahjoituksina Ruotsista, Tanskasta, Islannista, Sveitsistä ja Yhdysvalloista.

Vuosina 1946-1957 Helsingin osasto organisoi hammashuollon, jonka  piirissä olivat kaikki Helsingin oppikoululaiset.

Osasto perusti ensimmäisen kesäsiirtolansa vuonna 1940.  Toimintaa harjoitettiin ensin vuokratiloissa eri puolilla Uuttamaata kunnes osasto vuonna 1965 osti Kirkkonummelta oman merenrantatilan nimeltään Rauhala.  Rauhalassa oli paikkoja 32.  Se oli auki kesäkuun alusta elokuun puoliväliin, ja siellä ehti olla 50 lasta yhden kesän aikana.  Lapset olivat Helsingin kaupungin sosiaaliviraston valitsemia, eikä heillä muuten olisi ollut mahdollisuutta viettää kesälomaansa maaseudun terveellisessä ilmassa.  Vuonna 1975 Rauhala annettiin korvauksetta Helsingin kaupungin käyttöön vammaisten lasten hoitopaikaksi.  Kiinteistö myytiin 1981.

Osasto alkoi järjestää erilaisia lastenhoitokursseja vuonna 1954.  Lisäksi järjestettiin nuorille suunnattuja hyvän käytöksen kursseja.   Vuonna 1956 osasto perusti kasvatuskerhon.  Kurssitoiminta loppui vähitellen 1980 luvulta alkaen.  Osasto ylläpiti myös lastenkaitsija- ja sairastuneen lapsen hoitajarenkaita, kunnes tämä toiminta siirtyi keskusjärjestön hoitoon. Osaston nimi muutettiin liiton yleisen sääntömuutoksen yhteydessä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Helsingin yhdistys ry:ksi vuonna 1997.    

2. Äiti-lapsi-koti é

Mannerheimin Lastensuojeluliitto keskittyi toimintansa alusta lähtien Arvo Ylpön ajamana Lastenlinnan sairaalan ja neuvolaverkoston kehittämiseen.  Tavoitteena oli, että kaikki lapset olisivat tämän toiminnan piirissä, jolloin imeväiskuolleisuus saataisiin laskemaan.  Tämä tavoite toteutui erinomaisesti.

Ylihoitaja Sophie Mannerheim oli toisaalta työssään todennut, että yksinäiset äidit olivat yhteiskunnassa heikossa asemassa.  Hän teki testamenttilahjoituksen sellaiselle Mannerheimin Lastensuojeluliiton osastolle, joka ottaisi tehtäväkseen ylläpitää laitosta yksinäisiä äitejä varten.  Helsingin osasto päätti toteuttaa tämän tehtävän.  Lahjoitusvaroja kertyi niin paljon, että osasto saattoi hankkia omistukseensa Mäkelänkatu 45 J-portaan tilat.  Äiti-lapsi-koti avattiin kenraali Mannerheimin läsnä ollessa vuonna 1930.   Siinä oli tilat 14 äidille ja 14-16 lapselle.  Tilat olivat nykyaikaiset ja varustetut sen ajan uusilla mukavuuksilla.  Äidit kävivät ansiotyössä, ja tänä aikana ammattihenkilöstö hoiti lapsia kodin yhteydessä olevassa seimessä.   Helsingin osasto hoiti myös Annalan kartanossa toiminutta, Karjalasta tulleille siirtolaisäideille tarkoitettua kotia vuosina 1940-1942. 

1970 luvulle tultaessa suhtautuminen yksinäisiin äiteihin oli muuttunut.  Asunto-olot olivat helpottuneet ja elintaso kohentunut.  Yksinäiset äidit saattoivat elää yhteiskunnan jäseninä leimautumatta.  Toisaalta päivähoitotilanne Helsingissä oli vaikea ja paikoista oli huutava pula.  Näissä olosuhteissa osaston hallitus päätti vuonna 1971 aloittaa neuvottelut Helsingin kaupungin kanssa Äiti-lapsi-kodin muuttamisesta lastentarhaksi.

3. Päiväkoti Wilholaé

Helsingin osasto oli vuonna 1942 saanut testamenttilahjoituksena rouva Eva Kruusilta huoneiston osoitteessa Mikonkatu 18 B.  Testamentin mukaan huoneistoon tuli perustaa lastentarha Helsingin yliopiston opiskelijoiden lapsia varten.  Huoneisto oli aluksi vuokrattuna ja se saatiin osaston käyttöön vuonna 1948.  Päiväkodiksi nimetty lastentarha voitiin silloin kunnostaa, ja vihkiä käyttöön Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja yksityisten henkilöiden lahjoitusten turvin.  Päiväkoti oli ensimmäinen tällä nimellä kutsuttu hoitopaikka, kun muut vielä olivat nimeltään lastentarhoja.    Päiväkodissa oli 32 paikkaa, ja siellä hoidettiin opiskelijoiden lapsia vuoteen 1976 saakka.  Tämän jälkeen alkoi yhteistyö Helsingin kaupungin kanssa, mikä johti ostopalvelusopimuksen solmimiseen vuonna 1985.

Osasto hankki vuonna 1981 omistukseensa Kesäsiirtola Rauhalan myynnistä saamillaan varoilla Päiväkodin viereisen huoneiston lisätilaksi.  Lapsiluku säilyi edelleen 32:na.    Vuonna 1988 Mannerheimin Lastensuojeluliitto vietti taidekasvatuksen teemavuotta.  Tältä pohjalta myöhemmin Wilholaksi nimetty Päiväkoti profiloitui taidekasvatuspainotteiseksi päiväkodiksi.  Vuodesta 1990 lähtien koko henkilökunta on kouluttautunut erilaisilla luovan ilmaisun kursseilla.  Taidekasvatus on luonut uusia, monipuolisia mahdollisuuksia päiväkotien varhaiskasvatustoimintaan. 

Helsingin kaupunki kilpailutti kaikki ostopalvelupäiväkotinsa vuonna 2006.  Wilhola sai kolmivuotisen sopimuksen, ja tässä yhteydessä paikkaluku väheni 25:een vastaten nykyisiä tilan vähimmäisvaatimuksia lasta kohden.    

4. Sophie Mannerheim -päiväkoti é

Äiti-lapsi-koti muuttui vuonna 1972 Sophie Mannerheim seimeksi, joka oli 36-paikkainen lastentarha alle kolmevuotiaille lapsille.  Vuonna 1985 osasto solmi ostopalvelusopimuksen Helsingin kaupungin kanssa.  Vuodesta 1990 alkaen Sophie Mannerheim päiväkoti Sohvilaksi nimetyssä päiväkodissa alkoi taidekasvatukseen suuntautunut toiminta.  Koko henkilöstö kouluttautui erilaisilla luovan ilmaisun kursseilla samoin kuin Wilholankin henkilöstö.  Vuosina 1992-93 Sohvilassa oli yksi ylimääräinen lastentarhanopettajan toimi.  Tällöin voitiin järjestää kerhotoimintaa alueen kotona hoidettaville lapsille ja kouluttaa muiden päiväkotien henkilöstöä taidekasvatuksen käyttöön.  Helsingin kaupungin säästötoimien johdosta ylimääräinen toimi jouduttiin lopettamaan ja kerho- ja kurssitoiminta päättyi.  

Mäkelänkatu 45 kiinteistö oli jo aiemmin siirtynyt Helsingin kaupungin omistukseen ja vuonna 1996 kaupunki päätti korjata kiinteistön asunnoiksi.  Hoitopaikkatarve Vallilan alueella oli vähentynyt ja toisaalta Käpylän alueella kasvanut, joten oli luontevaa, että Sohvila muutti sille osoitettuihin tiloihin Sofianlehdon Keskuslaitoksen yhteyteen.  Paikkoja uudessa Sohvilassa oli 35.  Samassa rakennuksessa toimi kehitysvammaisten neuvola, koulu ja asuntola.  Antoisaa yhteistyötä heidän kanssaan jatkui aina vuoteen 2003, jolloin Sohvila oli jälleen muuton edessä.  Uusi paikka löytyi aivan naapurista, Helsingin kaupungin omistamasta puurakennuksesta, joka oli vuonna 1987 valmistunut päiväkodiksi.  Sohvila laajeni, ja siellä on nyt 42 paikkaa. 

Myös Sohvila osallistui vuonna 2006 Helsingin kaupungin järjestämään päivähoidon kilpailutukseen.  Yhdistys solmi kolmivuotisen sopimuksen toimintakaudeksi 2007–2010, ja toiminnan jatkuminen on tältä osin turvattu.

5. Päiväkodit Koralli ja Näktergalen é

Yhdistys ylläpiti vuosina 1994-2002 yksityistä, suomenkielistä Päiväkoti Korallia ja ruotsinkielistä ostopalvelupäiväkoti Näktergalenia Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiloissa osoitteessa Toinen Linja 17.  Päiväkodit olivat molemmat taidekasvatukseen suuntautuneita.  Niillä oli omat johtajansa ja henkilökuntansa, mutta ne toimivat tiiviissä yhteistyössä keskenään.  Päiväkodeissa pyrittiin luontevaan kaksikieliseen rinnakkaineloon siten, että molempien päiväkotien henkilökunta puhui kaikkien lasten kanssa heidän omaa äidinkieltään.    Päiväkodit jouduttiin lopettamaan Helsingin kaupungin irtisanottua Näktergalenin ostopalvelusopimuksen. 

6. Korkeavuorenkadun Nuorisokoti Korkkis é 

Sotien aikana Tanskaan siirrettyjen lasten jälkihuoltoa varten Mannerheimin Lastensuojeluliiton keskustoimistossa työskenteli Tanskan valiokunta.  Se jakoi avustuksia Tanskasta saamistaan lahjoitusvaroista.  Tämä toiminta katsottiin loppuun saatetuksi 1950-luvun päättyessä ja valiokunta päätti lahjoittaa varansa keskusliitolle sillä ehdolla, että osa varoista luovutetaan sellaiselle paikallisosastolle, joka aloittaa nuorisokotitoiminnan.  Lahjoituksen ehtojen mukaan liitto ostaisi omistukseensa huoneiston, jonka se antaisi yhtiövastiketta vastaan nuorisokotia ylläpitävälle osastolle.   Ensimmäinen tytöille tarkoitettu nuorisokoti perustettiin vuonna 1957 osoitteeseen Fredrikinkatu 71.  Tyttökodiksi nimetyssä yksikössä oli kymmenen paikkaa tytöille, jotka olivat iältään 15-20 vuotiaita.   Nuoret olivat Helsingin kaupungin lastensuojeluviranomaisten sijoittamia.  Kahtena ensimmäisenä vuonna kodissa asui lisäksi neljä Lastenlinnan harjoittelijaa, koska Helsingissä oli suuri asuntopula. Henkilökuntaa Nuorisokodissa oli alkuaikoina vain johtajatar, joka kuitenkin pian sai vapaapäiväsijaisen.

Tanskan valiokunta maksoi Tyttökodin toimintakulut perustamisvuonna 1957.  Seuraavana vuonna valiokunta lahjoitti huomattavan summan perustettavaan Nuorisokodin rahastoon, jonka tuotot käytettiin toiminnan rahoittamiseen.  Suurin osa tuotoista kertyi kuitenkin joko sosiaalitoimen tai vanhempien maksamista hoitomaksuista. 

Vuonna 1967 koti muutti uusiin, suurempiin tiloihin Korkeavuorenkatu 6:een, ja samalla nimi muutettiin Nuorisokodiksi.  Tämän 150 m2 kokoisen huoneiston hankintahinnasta Helsingin osasto rahoitti 11 %.  Paikkoja uudessa Nuorisokodissa oli 12.  Vuonna 1968 palkattiin keittäjä-siivooja.  1970-luvulla Nuorisokodin paikkaluku putosi kahdeksaan ja henkilökunnan määrä lisääntyi.  1980-luvulla henkilökuntaan kuului johtajan ja keittäjä-siivoojan lisäksi viisi kasvattajaa.  Tämä mahdollisti entistä paremman ja yksilöllisemmän kasvatustyön. 

Helsingin yhdistys osti vuonna 1998 Nuorisokodin viereisen 100 m2 suuruisen huoneiston, joka yhdistettiin peruspuoleen käytävällä.  Lisäksi yhdistys hankki omistukseensa 30 m2 suuruisen yksiön vastapäisestä talosta harjoitteluasumista varten.  Näin Nuorisokodin käytössä olevat neliöt kohosivat 280:een.  Samalla tyttöjen lukumäärä nousi yhdeksään.   Henkilökuntaa vahvistettiin yhdellä kasvattajalla vuonna 2006, jolloin nuorisokoti oli ensimmäistä kertaa avoinna myös heinäkuussa.  Nuorisokodin nimeksi oli vakiintunut Korkeavuorenkadun nuorisokoti Korkkis.

7. Marjaniemen Nuorisokoti Marjisé

Korkeavuorenkadun Nuorisokodin kokemusten ja lisääntyvien sijaishuollon haasteiden myötä nousi esiin tarve vahvemmin resursoidun nuorisokodin perustamisesta pääkaupunkiseudulle. Yhdistys osti kesäkuussa 2003 Marjaniemestä 350m²:n suuruisen omakotitalon osoitteesta Kunnallisneuvoksentie 20. Talo kunnostettiin kodinomaiseksi ja viihtyisäksi  ja se vihittiin nuorisokodin käyttöön kesällä 2004.  

Marjaniemen nuorisokodissa on kuusi paikkaa 13-18 -vuotiaille helsinkiläisille tytöille. Moniammatillista henkilökuntaa on yhdeksän.

Yhdistys on solminut ostopalvelusopimukset Helsingin kaupungin kanssa, joka ostaa molempien nuorisokotien kaikki paikat.